Lämpimät täkit verkkokaupasta
Täkki.fi on tehty kertomaan täkin valinnasta, historiasta jne. Paras valinta on erikoispitkä täkki. Se sopii kaikille, sen saa laskostettua sängyn päälle kauniisti ja ei jätä kenenkään varpaita kylmiksi. Suosittelemme allergiaystävällistä HappyToes täkkiä.
Osta laadukas HappyToes täkki täältä.
Sisällysluettelo:
Täkit ja peitteet lämmittävät ja suojaavat nukkujaa ja lepäävää. Ensimmäiset täkit olivat turkistäkkejä. Kivikaudella turkiksia ja nahkaa käytettiin vaatteinakin.
Kun kankaita opittiin valmistamaan, kutomaan, vaatetus muuttui: sumerilaisilla oli villaisia asuja, Intiassa käytettiin puuvillaisia sareja, Kiinassa kudottiin silkkikankaista. Nämä varhaiset vaatteet olivat kankaita, jotka kiedottiin päälle peittämään ja suojaamaan. Myöhemmin assyrialaiset käyttivät viitoissaan hapsuja ja kreikkalaisilla oli jo saumoja vaatteissaan. Nämä kankaat ja vaatteet suojasivat myös nukkujaa.
Ennen sänkyjen ja vuoteitten keksimistä nukuttiin olkien, heinien, taljojen ja muiden pehmeiden luonnonmateriaalien päällä. Nämä materiaalit tekivät nukkumapaikasta mukavamman, mutta ne myös lämmittivät. Lisälämmikkeeksi vedettiin päälle turkis tai esimerkiksi viitta.
Keskiajalla alettiin käyttää vuoteita: ensin niitä oli vain aatelisilla ja varakkaammilla, mutta pikkuhiljaa vuoteitten käyttö yleistyi myös tavallisen kansan keskuudessa. Vuodevaatteita alettiin käyttää sängyissä. Aiemmin nukkumisalustan pehmikkeenä olleet oljet vaihtuivat höyhentyynyihin ja-patjoihin – ainakin, jos niihin oli varaa. Peittona oli jo oljilla käytetty esimerkiksi kotona kudottuja vaippoja tai raanuja – muut vuodevaatteet olivat kalliita ja siksi harvinaisia. Ne olivat arvotavaraa, jota arkena ei käytetty. 1600- ja 1700-luvulla hyvän hevosen sai edullisemmin kuin vuodevaatteet, ja vielä 1800-luvulla, jolloin sänkyjä ja vuodevaatteita oli jo yleisemmin, lakanat saatettiin pedata vain arvokkaammilla vieraille.
Aluksi käytettiin aluslakanaa, joka peitti vain vuoteen pääpuolen. Pari sataa vuotta sitten oli käytössä tyynylakana eli päänalusraitti: lyhyt lakana, joka laitettiin tyynyn päälle. Muuten olkien päälle oli levitetty riepukudosta. Viime vuosisadan alussa päänalusraitin tilalla alettiin käyttää tyynyliinaa. Samoihin aikoihin alkoi myös aluslakanoitten käyttö - ja 1930-luvulla yleistyivät sitten myös päällyslakanat. Perinteisen päällyslakanan on myöhemmin lähes kokonaan syrjäyttänyt pussilakana. Pussilakanoitten historia alkoi 1960-luvulla, jolloin ensimmäiset pussilakanat valmistettiin. Niitä kutsuttiin aluksi myös peitepusseiksi ja unipusseiksi.
Täkkejä tarvittiin ja käytettiin jo ennen vuoteitten - ja muiden vuodevaatteitten - yleistymistä. Täkki tarjosi lämpöä ja suojaa: lämmitti nukkujaa, antoi näkösuojaa, yksityisyyttä nukkujien keskellä - ja se suojasi myös hyönteisiltä.
Peittoja käytetään siis pitämään esimerkiksi nukkuja lämpimänä. Peiton lämpöominaisuuksiin vaikuttavat sekä peiton että sen mahdollisten täytteiden materiaalit ja tietysti myös peitteen paksuus.
Turkisten ja erilaisten vaippojen ja viittojen jälkeen peittoina on käytetty monenlaisia kudonnaisia, joista osa tunnetaan nykyisin paremmin koristeina ja taidetekstiileinä. Ryijyt ja raanut ovat suojanneet niin nukkujaa kuin vaikkapa reessä matkaavaa.
Pitkänukkainen ryijy oli lämmin ja suojasi sekä kylmältä että kosteudelta. Ryijyä käytettiin nukkapuoli alaspäin – siis toisin kuin nykyisin: kuvioidut ryijyt ripustetaan nyt seinälle sisustuselementiksi. Peittoina käytetyissä ryijyissä ei leikitelty väreillä: ne olivat yleensä lampaan villan sävyisiä – valkoisesta, mustasta tai harmaasta langasta kudottuja tai solmittuja.
Jo viikingit valmistivat ryijyjä ja he käyttivät niitä sekä vaatteina ja venepeittoina. Niitä käytettiin viittoina ja hautauksessa. Suomeen ryijyt tulivat ristiretkien aikoihin, ruotsalaisasutuksen mukana. 1700-luvulla ryijyjen käyttö muuttui peitosta koristeeksi.
Myös raanu on jo pitkään ollut seinätekstiili ja koriste, mutta sitäkin on käytetty aikaisemmin peittona. Raanu on kudottu tekstiili, ja sen kuviot ovat joko pysty- tai vaakaraitoja. Raanuja käytettiin jo 1600-luvulla.
Muita peittotyyppejä ovat esimerkiksi villoineen parkitusta lampaannahasta valmistetut vällyt ja kirjotut peitot. Koristeelliset kirjontatyöt ovat olleet arvokkaita tekstiilejä aina, ja villakirjontakin on tunnettu Suomessa vuosisatoja. Villakirjonnan kulta-aikaa on ollut 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku. Sekä lampaannahkaisia vällyjä että villalangalla kauniisti kirjottuja verkakankaisia peittoja käytettiin peittoina sekä vuoteessa että reessä.
Huopia käytetään edelleen peittoina. Huovat eli viltit valmistetaan vanuttamalla villa- tai puuvillakankaasta. Materiaalina voi olla myös villasekoite - tai tekokuitu. Villasta valmistettu viltti on lämpimin – puuvillaista huopaa voi käyttää kesä- tai torkkupeittona. Vanha perintöviltti saattaa olla myös arvokas designtuote!
Kun ryijyt väistyivät 1700-luvulla käyttötekstiilistä juhlakäyttöön ja koristeiksi, peittoina alettiin käyttää täkkejä.
Kansanomaisesti täkki-sanaa on käytetty yleisesti peitoista, mutta täkki on vuodepeitto, joka on täytetty vaikkapa vanulla. Päällyskankaan mukaan täkki voi olla silkkitäkki tai puuvillatäkki tai satiinitäkki. On myös tilkkutäkkejä, tikkitäkkejä ja toppatäkkejä.
Täkkejä alettiin siis käyttää peittoina 1700-luvulla, jolloin ne syrjäyttivät ryijyt vuodevaatteina. Täkkejä valmistetaan erilaisista materiaaleista, erilaisilla tekniikoilla. Nykyään peittojen lämmöneristeenä käytetään esimerkiksi untuvia, höyheniä ja muita luonnonmateriaaleja sekä tekokuituisia täytteitä. Aiemmin, 1800-luvulla ja vielä viime vuosisadan alussa lämpöä saatiin heinätäytteestäkin.
Kangastilkuista valmistettu tilkkupeitto on tilkkutäkki. Tilkkutäkin voi tehdä myös virkatuista tai neulotuista tilkuista.
Tilkkutäkit voivat olla oikeita taideteoksia: tilkkutäkkimalleja ja ompelutekniikoita löytyy eri puolilta maailmaa – niin vanhoja perinteisiä kuin modernimpiakin peittoja. Tilkkutäkit voivat olla todella monimutkaisesti kuvioituja ja niissä voidaan käyttää lisäksi myös kirjontaa tai applikaatiotekniikkaa. Koristeellisia tilkkutäkkejä käytetään tavallisesti vuoteissa päiväpeittoina.
Täkkien täyte pysyy paikoillaan tikkauksen avulla. Tikattu täkki on tikkitäkki ja täytetty eli topattu puolestaan toppatäkki.
Täkin lämpimyys ja muut ominaisuudet riippuvat käytetyistä materiaaleista. Esimerkiksi täkki, joka on valmistettu kokonaan silkistä, lämmittää silloin, kun lämpöä tarvitaan, mutta viileä lämpimämmillä säillä. Silkkitäkki on ylellisen kevyt ja hengittävä. Silkkitäkissä voi olla myös puuvillainen päällinen, ja vain täyte silkkiä. Jos täytteen silkki on pitkäkuituista, täkki on tikkaamaton – tikatuissa silkkitäkeissä on yleensä käytetty lyhyempää kuitua.
Puuvillainen peitto ei hiosta ja sitä voi käyttää niin talvella kuin kesälläkin. Puuvillaisissa täkeissä sekä täyte että päällinen ovat puuvillaa. Puuvillavanutäytteen määrä vaikuttaa tietysti peiton painoon ja lämpimyyteen. Puuvillaiset täkit ovat hengittäviä.
Silkki, puuvilla, villa sekä untuvat ja höyhenet ovat luonnontäytteitä. Luonnontäytteet ovat hengittäviä ja niiden eristyskyky on hyvä.
Keinokuituinen täyte on yleensä polyesterikuitua. Tällainen kuitutäyte on luonnonkuitua edullisempaa. Sen ominaisuudet jäljittelevät luonnonmateriaalien ominaisuuksia. Eristyskyky riippuu ilman määrästä kuitutäytteessä: ilma lämmittää nukkujaa.
Peiton paksuus, hengittävyys, lämpimyys, paino ja muut ominaisuudet riippuvat siis sekä täytteestä että päällysmateriaalista.
Täkki valitaan käyttötarkoituksen ja henkilökohtaisten vaatimusten perusteella. Jokapäiväiseen käyttöön hankitaan erilainen täkki kuin vieraita varten ja satunnaiseen käyttöön tarkoitettu peitto.
Valintaan vaikuttavat myös peiton lämpimyys ja materiaalit. Tarvitaanko erikseen kevyt kesätäkki ja lämmin talvitäkki? Paleletko herkästi? Pidätkö painavammasta täkistä vai haluatko kevyen silkkipeitteen?
Hyvän unen takaa täkki, joka on tarpeeksi lämmin, mutta ei hiosta. Täkin pitää olla myös oikean kokoinen: yleensä yhden hengen täkin koko on 150 cm x 200 cm ja parivuoteen täkki puolestaan on mitoiltaan 200 cm x 200 cm. Pitkälle ihmiselle nämä mitat voivat aiheuttaa palelua, mutta erikoispitkiä täkkejäkin löytyy: esimerkiksi HappyToes-täkki ratkaisee ongelman!
Lakana on helppo pestä. Se suojaa sekä patjaa että täkkiä. Myös täkkejä voi pestä, mutta harvemmin – pesukertojen välissä täkit ja muut peitot tuuletetaan. Täkkien pesu ja puhdistus riippuu niissä käytetyistä materiaaleista, joten pesuohjeisiin ja huoltosuosituksiin kannattaa tutustua jo täkkiä hankittaessa.
Suositukset |
|
 |
HappyToes Erikoispitkien täkkien verkkokauppa www.happytoes.shop |
 |
Hemtex Sisustustuotteiden erikoisliike www.hemtex.fi |
 |
Stockmann Kodin ja muodin tavaratalo www.stockmann.com |